Dasguptan raportti - luonnon on oltava myös pääomaa

Dasguptan käänteentekevä raportti

Helmikuussa 2021 julkaistu Dasguptan raportti,  "The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review", sai valtavasti kansainvälistä mediahuomiota jo alusta lähtien. Mullistava raportti käsittelee luonnon monimuotoisuuden ja talouden välisiä suhteita. Raportin päätekijä on Cambridgen yliopiston taloustieteiden emeritusprofessori Sir Partha Dasgupta ja selvityksen tilaajana oli Britannian valtiovarainministeriö. Raportti kuitenkin käsittelee globaalilla tasolla talousjärjestelmämme suurimpaa kompastuskiveä sekä tarjoaa ratkaisuehdotuksia ongelmiin, joihon jokaisen yhteiskunnan sektorin on tartuttava.

Raportti voidaan nähdä käänteentekevänä luonnon arvottamisen lisäksi myös  luonnon monimuotoisuuden suojelussa, sillä raportti kuvaa ensimmäistä kertaa laajemmin talouden riippuvuutta luonnosta sekä tarjoaa uudenlaisia keinoja talouden ylläpitoon luontopääoman kautta. Ennen luontotyö on saatettu nähdä aktivistien ja luonnonsuojelijoiden työnsarkana, mutta raportissa painotetaan sitä, kuinka meidän kaikkien on alettava ymmärtämään luonnon hintalappu ja sen väistämättömät vaikutukset talouteemme. Raportissa onkin paljon termistöä taloustieteistä, joten ennen kaikkea se on painava viesti bisnes-maailmalle - taloudessa tällä hetkellä vallitsevalla tavalla ei ole tulevaisuutta ja toimiin onkin ryhdyttävä välittömästi.

Ekosysteemipalveluita ei voida enää pitää itsestäänselvyytenä

Monimuotoisuus on koko talousjärjestelmämme perustana, joten ilman elinvoimaisia ekosysteemejä sekä niiden tuottamia palveluja nykyiset markkinat romahtaisivat täysin, puhumattakaan hyvinvoivista yhteiskunnista. Dasgupta käsitteleekin raportissa ekosysteemipalveluiden arvottamista, sillä niitä ei voi enää pitää itsestäänselvyyksinä tai täysin ilmaisina. Nämä palvelut vaativat luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä. Nykyinen taloudellinen järjestelmä ei kuitenkaan sisällä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden todellisia kustannuksia, mikä johtaa niiden aliarvostamiseen ja ylikäyttöön, kuten historia on jo tähän mennessä todistanut. 

Toinen tärkeä näkökohta on myös liiketoiminnan negatiiviset vaikutukset luonnolle, jolla täytyy myös tulevaisuudessa olla hinta luontokadon pysäyttämiseksi. Näitä negatiivisia vaikutuksia ovat muun muassa ympäristöjen pilaantuminen tai pölyttäjäkantojen romahtaminen. Biodiversiteetin ja ekosysteemien ollessa monisyinen verkosto, jonka hahmottaminen ihmisen luoman tieteen keinoin on vieläkin hyvin alussa, myös toimien vaikutuksia ekosysteemipalveluihin on vaikea ennustaa. Ekosysteemien romahtamispistettä on siis hyvin vaikea arvioida, joten luonnon jatkuva pilaaminen ei voi toimia vaihtoehtona.

Luonnonsuojelua myös markkinakielellä

Raportin sanoma on selvä niin yhteiskunnille kuin liike-elämälle; toimia on tehtävä ja nopeasti, sillä markkinat ovat epäonnistuneet pahasti tähän mennessä. Virkistävää raportissa onkin se, että paatuneimmatkin markkinatalouden kannattajat ja taloustieteen kieltä ymmärtävät saavat myös kiinni maapallomme suojelusta. Markkinoiden epäonnistuminen voidaan korjata “sisällyttämällä” ulkoisvaikutukset tuotteen hintaan, eli esimerkiksi enemmän luontoa pilaavalle yritykselle koituu negatiivisesta vaikutuksesta kustannuksia, jotka näkyvät kuluttajalle hinnassa. Toki raportissakin ymmärretään ekosysteemien arvottamisen vaikeus - biodiversiteetin jokaista ominaisuutta ja sen vaikutusta on mahdotonta mitata täydellisesti rahayksiköissä, joten hintalapun lasku kovin suoraviivaisesti ei ole mahdollista. 

Maailma pyörii edelleen rahan ympärillä, joten taloustieteen termistöä on valjastettava myös luontokadon pysäyttämiseen. Raportissa ekosysteemipalveluita käsitelläänkin luontopääomana, johon liittyy varallisuuden hoitoa aivan kuten muidenkin pääomalajien kohdalla. Jos maapallomme tarjonta on sopusuhteessa ihmiskunnan kysynnän kanssa, emme elä joka päivä velaksi, kuten tähän mennessä olemme tehneet. Kun luontopääomaa hallitaan oikein, talous ei kuluta sitä nopeammin kuin tämä ehtii uusiutua. Lisäksi luonnon perustuotannon vuosituotto on noin 19%, joka on esimerkiksi osakkeiden keskimääräistä vuosituottoa huomattavasti suurempi. Parhaan todellisen tuoton saavuttamiseen kannattaisikin investoinnit suunnata nimenomaan luontopääomaan!

Asenteiden luontoa kohtaan on muututtava

Dasgupta käsittelee raportissaan myös tarvetta arvomuutokselle vallitsevassa talousjärjestelmässämme. Luonnon arvostus ja kunnioitus on otettava yhteiskunnan jokaista tasoa läpileikkavasti huomioon ja viestin on mentävä myös talouspolitiikkaan asti. Tähän mennessä luonnonvaroja on joillakin alueilla saanut käyttää hyvinkin holtittomasti. Historiassamme käyttö on toiminut jopa periaatteella, että tietty luonnonvara on kuin ehtymätön sampo, joka tuottaa loputtomasti resursseja ja ei taannu koskaan, tai loppumisen vaikutuksia ei ole ymmärretty kunnolla. 

Luonnon arvottaminen muun pääoman tapaan saattaa kuulostaa tarpeettomalta keinolta, joka pahimmassa tapauksessa oikeuttaa luonnonvarojen riistoon samalla tavalla kuin tähän asti on tehty. Raportin lähestymistapana on kuitenkin luonnon arvon ymmärtäminen ja Dasgupta kritisoikin vallitsevaa talouden ajatusmaailmaa lähes loputtomasta kasvusta luonnon kustannuksella. Raportin ideana ei ole tarjota aukottomasti toimivaa ratkaisua luontokadon pysäyttämiseen ainoastaan luontoa taloudellistamalla, vaan olla ennen kaikkea kriittinen kannanotto muutostarpeeseen myös taloustieteen kentällä.