Miksi hallitus aloittaa kiertotaloustoimissaan lähtöpisteestä?

Kiertotalous ei etene, jos aina aloitetaan lähtöpisteestä

Petteri Orpon hallitusohjelmassa oli ilahduttavasti nostettu kiertotalouden edistäminen yhdeksi tavoitteeksi. Tämä onkin välttämätöntä, jos hallitus aikoo toteuttaa tavoitteensa luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta ei eksplisiittisesti hallitusohjelmassa mainita, mutta se sisältyy lupaukseen täyttää kansainväliset luonnon monimuotoisuutta koskevat sitoumuksemme. 

Hallitusohjelma keskittyy jätteiden kierrätykseen 

Hyviä aikomuksia kiertotalouden kohdalla hallitusohjelmassa on esimerkiksi se, että julkiset hankinnat valjastetaan edistämään kiertotaloutta, hallitus purkaa sääntelyn esteitä kiertotaloudelta, lisää kierrätysmateriaalien käyttöä markkinaehtoisesti ja Suomi laatii mineraalistrategian, joka vahvistaa omavaraisuutta ja turvaa raaka-aineiden saannin myös yllättävissä markkinahäiriöissä. 

Ongelmallista on se, että nämä aikeet on mainittu kokonaisuuden: Jätteestä raaka-ainetta ja omavaraisuutta alla. Toimet kohdistuvatkin pitkälle jätteen kierrätykseen.

Kierrätys on toki tärkeää. Kiertotalous tulisi kuitenkin nähdä laajemmin kokonaisvaltaisena muutoksena pois lineaaritaloudesta, jossa luonnonvaroja otetaan koko ajan enemmän käyttöön ja tehdään niistä liukuhihnalla mahdollisimman paljon tuotteita, jotka käytön jälkeen heitetään pois. Kiertotalouden missio on korjata niitä virheitä, joita lineaaritaloudessa tehdään jo suunnittelupöydällä eikä vain elinkaaren loppupäässä.

Miksi aiemmat hyvät linjaukset unohdettiin?

Hallitusohjelman olisi suonut lähtevän siitä, mitä kiertotalouden saralla on Suomessa jo useiden vuosien aikana tehty. Olemme laatineet erittäin laajassa sidosryhmätyössä maailman ensimmäisen kiertotalouden tiekartan, joka vauhdittaisi siirtymää. Monet muut maat ovat ottaneet siitä mallia.

Tiekartassa raamitettiin toimenpiteitä ruokajärjestelmään, puupohjaisiin kiertoihin, teknisiin kiertoihin sekä liikkumiseen ja logistiikkaan. Kaikki tiekartan toimet lähtevät suunnittelusta ja poliittisilla toimilla samalla luodaan siirtymää kannustavaa toimintaympäristöä.

Tiekarttatyön kruunasi vuorineuvos Reijo Karhisen johtama laaja-alainen kiertotalouden strateginen ohjelma. Sen tavoitteet kirjattiin vuonna 2021 valtioneuvoston periaatepäätökseksi.

Valtioneuvoston periaatepäätökset eivät sido seuraavia hallituksia. Uusi hallituksemme ikävä kyllä jättikin työn lähes huomioimatta. Samalla kuopattiin ohjelman hyvät tavoitteet esimerkiksi neitseellisten luonnonvarojen kulutuksen vähenemisestä ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön rajoittamisesta siten, että kotimaan primääriraaka-aineiden kokonaiskulutus ei vuonna 2035 ylitä vuoden 2015 tasoa. Lisäksi resurssien tuottavuuden kaksinkertaistaminen vuoden 2015 tilanteesta vuoteen 2035 mennessä päätyi roskakoriin. 

Taloudellisesti vahva Suomi ei rakennu ilman kiertotaloutta

Kun hallitus pyrkii rakentamaan taloudellisesti vahvaa Suomea, on aivan oikein, että se haluaa edistää investointeja. Luontokadon pysäyttämiseen liittyvät teolliset investoinnit lepäävät kuitenkin pitkälti erityisesti teollisuuden kiertotalousratkaisujen sekä uusien materiaalien ja vaihtoehtoisten proteiinituotteiden varassa.

Investoinnit eivät toteudu ilman kannustavaa toimintaympäristöä ja kiertotalouden kannustavaa toimintaympäristöä ei rakenneta pelkästään parantamalla kierrätystä. Tämän vuoksi kiertotalouden strategisen ohjelman tavoitteiden unohtaminen on harmillista. 

Siirtymä tuhlailevasta lineaaritaloudesta kiertotalouteen on joka tapauksessa edessämme. Luonnonvaroja ei voida kasvavassa määrin käyttää aiheuttamatta peruuttamatonta haittaa luonnolle. 

Lisäksi jatkettaessa nykymenolla luonnonvarat, kuten fosfori ja eräät metallit, hupenevat maailmanlaajuisesti ja silloin niiden hinta nousee merkittävästi. Näin ollen taloudellisesti vahvaa Suomea on vaikea rakentaa vauhdittamatta siirtymää kohti kiertotaloutta. 

Hallituksen kannattaisi vielä kerran kaivaa pöytälaatikosta kiertotalouden strateginen ohjelma ja peilata sitä tavoitteeseensa pysäyttää luontokato ja rakentaa vahva Suomi.

Aina ei kannattaisi aloittaa matkaa alusta – etenkin, kun tarjolla olisi jo laajassa sidosryhmäyhteistyössä laaditut nuotit matkalle.