Yritysten ja julkisten toimijoiden yhteinen luontotietopohja auttaa kaikkia tekemään parempia päätöksiä
Luonnon ja yhteiskunnan yhteyksiä ymmärretään jatkuvasti paremmin. Niin finanssiala, valtiot kuin yritykset ovat tunnistaneet, että luonto on kaiken hyvinvoinnin perusta. Oivalluksen tuominen käytännön tasolle vaatii kuitenkin vielä paljon. Luonnolle ja tätä mukaa menestykselle parhaat päätökset vaativat tietoa tuekseen.
Luontotieto käyttöön päätöksenteossa
Yritystoimintaa tulisi ohjata tieto luontoon liittyvistä riskeistä, vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Tällä saralla on tehty jo runsaasti töitä, ja kansainvälisiä ohjeita ja viitekehyksiä on kehitetty yhdessä yritysmaailman ja tieteellisen yhteisön kanssa. Työstä on noussut jo monelle tutuksi tulleet lyhenteet kuten TNFD, CDP ja SBTN.
Valtioille ja kunnille päätöksenteon tueksi on kehitetty muun muassa YK:n yhteiset ekosysteemitilinpidon standardit (SEEA-EA). Kuten perinteinen taloudellinen tilinpito, ekosysteemitilipito auttaa ymmärtämään miten valtion “pääoma”, tässä tapauksessa luontopääoma, kehittyy. Joissain maissa ekosysteemitilinpitoa on jo otettu käyttöön talouspoliittisessa päätöksenteossa, ja yritykset ovat ottaneet tästä mallia omiin arviointeihinsa. Suomessa tätä on kehitetty Syken, Luken ja Tiken yhteisvoimin, mutta tilinpitoa ei ole vielä otettu kattavasti käyttöön.
Siis taas yksi viitekehys, jota seurata?
Viitekehykset ovat samalla asialla - luonnon puolesta
On hyvä muistaa, että kaikilla viimeaikoina nousseilla luontoon liittyvillä kirjainyhdistelmillä on tarkoitus. TNFD auttaa tunnistamaan luontoon liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia, CSRD puolestaan asettaa euroopanlaajuisia vaatimuksia niiden raportoimiselle ja SBTN:n avulla voi asettaa omalle liiketoiminnalleen olennaisia luontotavoitteita. Ekosysteemitilinpito on yritysten sijaan kehitetty valtioille ja alueellisille toimijoille, jotta luonnon arvoja voitaisiin paremmin sisällyttää päätöksentekoon taloudellisen arvon rinnalla. Kaikki näistä pyrkivät siihen, että maailmassa tehtäisiin luonnolle suotuisampia päätöksiä.
Vaikka lähestymistavat ja muotoilu eroavat, ollaan siis samalla asialla. Samoin monet tietotarpeet ja ydinkysymykset ovat lopulta melko samoja:
Minkälaista luontoa vaikutuspiirissäni (valtion rajat, yrityksen arvoketju) on?
Mikä tämän luonnon merkitys on minulle?
Miten varmistan, etten heikennä omia tulevaisuuden mahdollisuuksiani tuhoamalla luontoa?
Tiedonkeruun metodit ja tulokset yhteiskäyttöön
On kaikkien etu, että tiedonkeruuta kehitetään yhteistyössä ja koordinoidusti valtion ja yritysmaailman välillä. Yritykset ja valtiot kamppailevat molemmat sen kanssa, että heille olennaisia laadukkaita tietoja luonnon tilasta, käytöstä ja kehityksestä ei ole riittävästi. Luontotiedon kansallinen koordinaatioryhmä Lukin tavoitteena on, että “julkisella ja yksityisellä sektorilla on helposti käytettävissä paras mahdollinen luontotieto luontovaikutustensa arviointiin, luontohaittojen välttämiseen ja luonnon tilan parantamiseen.” Tämä vaatii tiedonkeruun lisäksi sitä, että kerätty tieto saataisiin myös yhteiskäyttöön. Yksittäisten hankkeiden luontotiedon keruu ei nyt esimerkiksi kovinkaan usein päädy yhteiseen käyttöön.
Koordinoitu tiedon keruu ja jakaminen auttaa tekemään koordinoidumpia päätöksiä, mutta se auttaa myös rahoittamaan tiedonkeruuta vaikuttavammin. Tiedot lajeista ja luontotyypeistä käsittävät runsaasti kenttätyötä, mikä vaatii resursseja. Tiedonkeruun ja tulosten yhteiskehitys välttää pistemäisten tulosten sopan ja voi tehokkaammin suunnata rahoitusta keruulle. Näin yksityiseen ja julkiseen päätöksentekoon saadaan yhä hyödyllisempää tietoa luonnon tukemiseksi.
