Luontokato ja ilmastonmuutos on ratkaistava yhdessä

Nyt on aika tarttua luontokadon ajureihin

Tänä kesänä saatiin jälleen maistiasia ilmastonmuutoksen ja luontokadon vakavuudesta, kun maailmaa olet piesseet helleaallot, maastopalot ja tulvat. Viimeisin esimerkki on Havaijilla Mauin saarella levinnyt tuhoisa maastopalo, jonka taustalla oli erityisesti ilmastonmuutoksen kiihdyttämä kuivuus ja vieraslajit, maanviljelyksen kesantomaille levittäynyneet paloherkät ruohokasvit.

Mauin surullinen kohtalo osoitti konkreettisesti, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ilmastonmuutos kiihdyttää luontokatoa ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vauhdittaa ilmaston kuumenemista. Näitä ongelmia ja niiden ajureita pitäisikin ratkaista mahdollisimman pitkälle samanaikaisesti. Jos yritetään ratkaista vain toinen, epäonnistutaan molemmissa. Hyvä uutinen on se, että lähes kaikki ratkaisut, jotka vahvistavat luonnon monimuotoisuutta ovat hyviä myös ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä ollaan paljon pidemmällä kuin luontokadon pysäyttämisessä. Ilmaston kuumenemisen syyt ja ratkaisut niihin, tunnetaan varsin hyvin. Lukuisat yritykset, kunnat ja muut organisaatiot Suomessakin ovat jo tehneet omat ilmastosuunnitelmat ja muuttavat toimintaansa tämän mukaisesti.

Luontokatoon liittyvä ymmärrys laahaa ainakin 10 vuotta ilmastokeskustelua jäljessä. Luontokadon ajureita ovat maankäyttö, ilmastonmuutos, vieraslajit, eliöiden suora hyödyntäminen ja saastuminen. Tällä hetkellä maankäyttö aiheuttaa globaalisti eniten luontokatoa, mutta ilmastonmuutoksen rooli on koko ajan kasvamassa. 

Toisin kuin ilmastoasioissa, globaalit mittarit, raportointiviitekehykset ja standardit luontokadon pysäyttämiseen ovat vielä kehitteillä. Tämä on ongelmallista, sillä globaali tavoitevuosi 2030, jolloin luontokato on oltava pysäytetty ja jonka jälkeen luontoa on alettava vahvistamaan, saapuu jo reilun kuuden vuoden kuluttua.

Näistä puutteista huolimatta tiedämme luontoratkaisuista tarpeeksi, jotta jokainen taho voi aloittaa luontotoimiensa suunnittelun ja toimeenpanon. Menetelmien kehitystarvetta ei saa käyttää tekosyynä odottamiselle. Enää ei yksinkertaisesti ole aikaa odottaa täydellisiä mittausmenetelmiä tai viitekehyksiä. Ne kyllä kehittyvät aikanaan.

Luontokatoa voidaan lähteä heti ratkaisemaan tarttumalla luontokadon ajureihin (maankäyttöön, ilmastonmuutokseen, eliöiden suoraan hyödyntämiseen, vieraslajeihin ja saastumiseen). Jokaisen organisaation kannattaa nyt miettiä, mitä itse voi tehdä näiden ajureiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi koko arvoketjussaan.

Luontokadon torjunnassa kyse ei ole pelkästään globaalien sopimusten täyttämisestä vaan talouden, hyvinvoinnin ja yritysten toimintaedellytysten varmistamisesta. Luonto on kaiken hyvinvoinnin ja talouden pohja. Aivan kuten ilmastoasioissa, edelläkävijöille, jotka luovat ratkaisuja, on aukeamassa valta globaali markkina. Tästä pitää huolen paitsi globaali luontosopimus ja EU-lainsäädäntö, myös asiakkaat ja kansalaisyhteiskunta. 

Luontokadon ratkaiseminen on iso haaste ja siksikin se kannattaa palastella ratkaistaviin osiin. Tiedämme luontokadon viisi pääasiallista ajuria. Nyt on aika tarttua niiden ratkaisemiseen. Asiasta ei tarvitse tehdä liian vaikeaa. 

P.S. Mauin maastopalojen seurauksena tuhoutui lukuisten ihmisten elämä, infrastruktuuria, historiallisia kohteita sekä valtavasti ekosysteemejä. Mauinkin tarina olisi voinut olla erilainen, jos ilmastonmuutokseen ja vieraslajeihin olisi tartuttu aiemmin tarmolla.