1,5 astetta lämmenneessä maailmassa monimuotoinen luonto voi säästää ihmiskunnan pahimmilta tuhoilta
Maailman kuukausittaiset lämpöennätykset ovat menneet rikki jo vuoden putkeen. Kesällä mittasimme kahdesti kahdesti maapallon historian korkeimmat lämpötilat. Kuluneen vuoden aikana olemme jo eläneet 1,5 astetta lämmenneessä maailmassa kiihtyvän ilmastonmuutoksen sekä ihmisen voimistaman El Niñon -ilmiön vuoksi. YK:n pääsihteeri on verrannut ihmisen toimintaa ilmastokriisin suhteen dinosaurukset hävittäneeseen meteoriittiin.
Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan maapallon keskilämpötila on noussut 1,2 astetta 10 vuoden liukuvana keskiarvona. Maailma, jossa keskilämpötila on väliaikaisesti noussut 1,5 astetta, on merkinnyt muun muassa tappavaa kuumuutta Etelä-Euroopassa, Intiassa ja useissa muissa eteläisissä maissa, hallitsemattomia metsäpaloja Kanadassa ja tulvia Brasiliassa, Arabiemiraateissa ja Keniassa. Maailmantaloudellisesti ilmastonmuutokseen liittyvät luonnonkatastrofit ovat maksaneet jopa 250 miljardia dollaria pelkästään vuonna 2023.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteiskuntaamme ja talouteemme ovat verrattavissa pysyvään sotatilaan. Yhdysvaltain National Bureau of Economic Researchin uudessa raportissa arvioidaan, että ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset ovat jopa kuusi kertaa suuremmat kuin aiemmin on ajateltu. Tutkijoiden Adrien Bilalin ja Diego R. Känzigin mukaan kolmen celsiusasteen maailmanlaajuinen lämpötilan nousu vähentäisi tuotantoa, pääomavirtoja ja kulutusta jopa 50 prosenttia vuoteen 2100 mennessä.
Elämme muuttuneen ilmaston ennalta arvaamattomia aikoja. Ei liene yllätys, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat maapallon biofysikaalisen järjestelmän mullistukset aiheuttavat epävakaita olosuhteita ihmiskunnalle. Toistaiseksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat edenneet hitaasti ja asteittain, mikä on saattanut myös osaltaan vaikuttaa siihen, että ihmiskunta ei ole kyennyt puuttumaan kriisiin riittävän nopeasti. Pian näemme kuitenkin hitaan ja asteittaisen muutoksen vastakohdan. Tämä johtuu siitä, että kun ilmastokriisin kerrannaisvaikutukset kerran lähtevät liikkeelle, takaisin ei ole enää paluuta. Ilmastotieteessä on määritetty maapallon biofyysisessä järjestelmässä 16 käännekohtaa tai keikahduspistettä, jotka ovat vaarassa ylittyä ilmaston lämpenemisen vuoksi. Näiden käännekohtien ylittäminen käynnistää itseään vahvistavia tapahtumaketjuja, jotka voimistavat ilmaston lämpenemistä entisestään ja joilla on peruuttamattomia vaikutuksia maapallon biologisiin järjestelmiin.
Nykyisellä päästötasolla käytämme globaalin ilmastobudjetin 1,5 asteen lämpenemisen rajaan loppuun jo viidessä vuodessa. Nykyiset päästötasot ovat myös johtamassa meitä noin kolmen asteen lämpenemiseen. Ympäristö- ja ilmastotutkijoiden mukaan viisi kriittistä keikahduspistettä ylittyy todennäköisesti jo 1,5 asteen ilmaston lämpenemisessä. Nämä viisi keikahduspistettä ovat Grönlannin jäätiköiden sulaminen, Länsi-Antarktiksen jäätiköiden sulaminen, ikiroudan sulaminen, trooppisten koralliriuttojen häviäminen ja Labradorinvirran romahtaminen. Pelkästään Grönlannin jäätikön sulaminen merkitsee 7,4 metrin mahdollista merenpinnan nousua.
On ravisuttava ajatus, että elämme jo nyt 1,5 asteen maailmassa. 1,5 asteen rajan piti olla viimesijainen fyysinen raja, jota ei ylitettäisi missään tilanteessa, koska ylityksen seuraukset olisivat niin kohtalokkaat. Mistä löydämme motivaation jatkaa taistelua vakaan ilmaston puolesta, kun olemme jo ylittämässä hälyttävän rajat?
Ruotsalainen huippuympäristötutkija ja Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuslaitoksen johtaja Johan Rockström on todennut, että kohtaamme varmasti äärimmäisiä tapahtumia ja ilmastovahinkoja seuraavien 30-40 vuoden aikana ja tulemme mitä suurimmalla todennäköisyydellä ohittamaan edellä mainitut keikahduspisteet, kuten Grönlannin jäätikön sulamisen, ikiroudan sulamisen ja trooppisten korallijärjestelmien häviämisen. Koska ihmiskunta on nykyisellä menolla matkalla kohti melkein kolmen asteen lämpenemistä, on olennaista myös miettiä sitä, miten meidän on mahdollista päästä takaisin alempiin keskilämpötiloihin ylityksen jälkeen. Ilmastomallinnukset osoittavat, että jos kasvihuonekaasujen päästäminen ilmakehään pysähtyy ja onnistumme huolehtimaan hiilidioksidia sitovista ekologisista järjestelmistämme valtamerissä ja maalla, maapallon lämpötilan pitäisi vähitellen laskea.
Planetaariset rajat ovat raja-arvoja, jotka määrittelevät ihmiskunnalle turvallisen toiminta-alueen maapallon biologisten ja fysikaalisten järjestelmien puitteissa. Planetaarisia rajoja on yhdeksän ja kuusi niistä on jo ylitetty. (Azote for Stockholm Resilience Centre, Stockholm University. Based on Richardson et al. 2023, Steffen et al. 2015, and Rockström et al. 2009)
Rockström on painottanut, että maapallon resilienssi, eli kyky sopeutua suuriin mullistuksiin riippuu hyvin paljon siitä, miten onnistumme pitämään ihmisen toiminnan muiden planetaaristen rajojen sisällä ja pitämään huolta luonnonjärjestelmien elinvoimasta ja monimuotoisuudesta. Tämä tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden lisäämistä sen sijaan, että se köyhtyisi, saastumisen vähentämistä ja yleisesti ottaen ihmisen toiminnan kielteisten luontovaikutusten minimoimista. Maapallon järjestelmät ovat sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan, joten mahdollisimman turvallinen sopeutuminen ilmastokriisin vaikutuksiin edellyttää muun luonnon elinvoiman vahvistamista.
Vaikka olemme lähellä ylittää kriittisen 1,5 asteen rajan, se ei tarkoita, että lamaantumiselle ja toimettomuudelle olisi tilaa. Mitä enemmän annamme maapallon lämmetä, sitä katastrofaalisempi ja arvaamattomampi tapahtumien kulku on. Jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä. Meidän on vielä mahdollista kääntää kurssia ja varmistaa, että vähennämme globaaleja päästöjä ja huolehdimme samalla maapallon terveydestä suojelemalla luontoa ja ekosysteemejä. Vain näin voimme nykytilanteessa varmistaa, että olemme tehneet kaikkemme pitääksemme maapallon biologiset ja fyysiset järjestelmät tasapainossa.
Amanda Pasanen,
johtava asiantuntija
Kari & Pantsar Co.